Ilmalämpöpumput ovat tulleet pysyväksi osaksi suomalaista lämmitysmuotovalikoimaa. Ilmalämpöpumppu löytyy nykyisin lähes joka talosta, tai ainakin siltä vaikuttaa, kun kulkee niin lähiöissä kuin haja-asutusalueellakin.
Aiemmin ilmalämpöpumppukeskustelua hallitsi lämmöntuottokertoimet ja muut sellaiset tekniset yksityiskohdat. Pohdittiin mahdollista energiansäästöä tai sitä, onko ilmalämpöpumpuista todella ratkaisuksi suomalaiseen talveen. Kukaan ei enää kyseenalaista asiaa. Jotkut ovat jopa oivaltaneet senkin, ettei pumppua tarvitse sulkea kovilla pakkasilla, vaikka COP laskisi tasan yhteen. Onhan tuolloinkin pumpun teho kuitenkin sama kuin suoran sähkölämmityksen, tosin tuotettuna huomattavasti miellyttävämmällä tavalla. Kaiken päälle, toisin kuin sähköpatteri, ilmalämpöpumppu puhdistaa huoneilmaa myös 30 asteen pakkasessa.
Ilmalämpöpumppujen kehitys on vienyt siihen, ettei harkittavien ominaisuuksien lista lopu enää energiatehokkuuteen ja sisäyksikön kaukosäädettävyyteen. Nyt on aidosti mahdollista miettiä sitä, mitä ominaisuuksia tarvitsee ja haluaa sekä minkälaisella kokoonpanolla haluaa lämmittää esimerkiksi tyypillisen suomalaisen puolitoistakerroksisen talon.
Perinteinen ratkaisu oli asentaa kaksi pumppua. Kokonaisuus sisälsi siis yksinkertaisuudessaan kaksi sisä- ja ulkoyksikköä. Eli tuplasti huollettavaa. Joissakin tapauksissa yläkerran pumpun todellinen hyöty oli lähinnä moraalinen, se toi omistajalleen henkistä hyvinvointia. Hyvin monissa tapauksissa, varsinkin, jos yläkerta ei ole kovin iso olisi alakerran pumppu riittänyt yksin, oikein sijoitettuna, huolehtimaan koko rakennuksen lämmityksestä,
Tänään pumpun valinta on vaikeampaa, koska mahdollisuuksia on aiempaa enemmän. Yleisin ratkaisu esimerkiksi kaksikerroksiseen taloon alkaa olla ns. multi-split laitteet, joissa on yksi ulkoyksikkö, johon on liitetty kaksi tai useampi sisäyksikkö. Riittävän tehokkaan ulkoyksikön hankinnalla voidaan päästä tilanteeseen, jossa huollettavia ja mahdollisesti hajoavia koneita on pienin mahdollinen määrä, joka täyttää tarpeen.
Alan “uutuutena” on saatavana pumppuja, joiden sisäyksikössä on kaksoisohjaussiivekkeet. Kyseinen sisäyksikkö kykenee puhaltamaan lämpöä kahteen eri suuntaan samanaikaisesti. Siivekkeillä mahdollistetaan esimerkiksi se, että yksi sisäyksikkö puhaltaa lämpönsä niin ylä- kuin alakertaankin. Toiminnon tehokas hyödyntäminen edellyttää sopivaa asennuspaikkaa, jossa on otettu erityisen hyvin huomioon virtaukset.
Kaiken päälle kehittyneimmät pumput osaavat tunnistaa ihmisen läsnäolon huoneessa ja säätää lämpöä sen mukaisesti tarvittaessa lisää tai vähemmälle. Siinä voi yksinkertaisempi asentaja jäädä seisomaan oviaukkoon ihmettelemään, mitä sisäyksikkö tekee, kun se lisää tai vähentää lämpöä aina sen mukaan, kummalla jalalla paino sattuu kulloinkin olemaan.